Pakkaspäivän pohdintaa taloudesta ja kuntauudistuksesta
Oikea suomalainen talvi lumipyryineen ja paukkupakkasineen on vihdoin saatu muutama viikko sitten. Säätiedotusten mukaan eteläinen Eurooppakin aina Välimerta myöten on tänä vuonna saanut lumipeitettä. Me täällä Suomessa olemme saaneet nauttia niin lumitöistä kuin pulkkamäestäkin. Itse pääsin mäkeen Oton, 2 vuotta, kanssa ja kyllä meillä oli hauskaa! Pakkasta ja pehmeää puuterilunta oli sopivasti, painovoima toi Ottoa ja mummia alas ja ”mummivoima” veti Ottoa ja pulkkaa ylös. Upeaa kuntoilua – voittaa kuntosalin mennen tullen!
Valitettavasti talvi ja pakkanen tuo myös jokavuotiset harminsa. Kova pakkanen rajoittaa monen pitkäaikaissairaan elämää joskus viikoiksi kerrallaan ja influenssa kaataa petiin niin lapsia kuin vanhempiakin. Terveyskeskuksen vuodeosastolla on riehunut noro-virus, joka on sairastuttanut sekä hoitajia että hoidettavia.
Kunnassa valmistellaan viime vuoden tilinpäätöstä ja toimintakertomusta. Näyttää siltä, että kunta syksyn synkistä ennustuksista huolimatta tekee jonkin verran ylijäämäisen tuloksen. Talousarvioon varatut toimintamenot kyllä ylittyivät suurilla toimialoilla eli perusturvassa ja sivistystoimessa, mutta verotuloja kertyi jonkin verran ennustettua enemmän ja korkomenoissakin syntyi säästöä, kun yleinen korkokanta pysyi ennätysalhaalla koko vuoden.
Terveydenhuollon kuntayhtymien taloustilanne sen sijaan on huolestuttava. Sekä terveyskeskuskuntayhtymä että sairaanhoitopiiri tekevät raskaasti alijäämäiset tulokset ja kun molemmilla on jo aikaisemmilta vuosilta kertynyttä alijäämää, on talous jossain vaiheessa saatava tasapainoon. Näin kunnan näkökulmasta katsoen tietysti toivoisi, että kuntayhtymät saisivat omilla toimillaan taloutensa suunnan kääntymään, mutta kustannusten nousupaineet taitavat terveyden- ja sairaanhoidossa olla vielä kovemmat kuin muussa kunnallisessa toiminnassa. Toki on niin, että molemmat em. kuntayhtymät ovat talousarvioitaan valmistellessaan esittäneet jäsenkunnilleen suurempia kasvuprosentteja kuin mihin kunnilla on ollut varaa. Ei siis ole kokonaan väärin sanoa, että kunnat ovat ”paikanneet” omaa talouttaan tekemällä velkaa kuntayhtymiin. Hausjärven kontolla on tätä kuntayhtymiin kertynyttä alijäämää jo runsaat 1,1 miljoonaa euroa eli ihan pikkusummista tässä ei puhuta. Varmasti tulemme tämän vuoden aikana vakavasti pohtimaan kuntayhtymiemme talousongelman ratkaisuvaihtoehtoja.
Viime viikon ”suurena uutispäivänä” saimme vihdoin käyttöömme valtiovarainministeriön virkamiesvalmisteluna syntyneen selvityksen ja ehdotuksen uusiksi kuntakartoiksi. Työryhmän esitys on, että kautta koko Suomen käynnistetään valtion toimesta erityiset kuntajakoselvitykset uusien kuntien muodostamiseksi. Meidän alueellamme tämä ehdotettu uusi kunta muodostuisi nykyisistä Hausjärven ja Lopen kunnista sekä Hyvinkään ja Riihimäen kaupungeista. Mielestäni tässä yhteydessä pitää puhua nimenomaan uudesta kunnasta – ei siis siitä, että jokin kunta tai jotkin kunnat liittyisivät toiseen. Mikäli ehdotuksen mukainen uusi kunta syntyisi, olisi siinä alkuvaiheessa asukkaita runsaat 91.000 ja reilun kymmenen vuoden kuluttua jo lähes 110.000. Selvitysryhmä ennustaa, että uusi kunta olisi taloudeltaan vahva ja väestörakenteeltaan erinomainen. Selvitysryhmä ei ole ottanut mitään kantaa siihen, mihin maakuntaan uusi kunta kuuluisi (jos edes koko nykymuotoista maakuntatasoa siinä vaiheessa tarvittaisiin).
Ehdotus nimenomaan näiden neljän kunnan liitoksesta ei toki ole uusi. Jo vuonna 2007 tehtiin Hyvinkään silloisen kaupunginjohtajan aloitteesta näiden kuntien liitosedellytysten selvitystyö. Tuolloin kaksi eri asiantuntijaa selvitti liitoksen mahdollisia hyötyjä ja haittoja eri näkökulmista. Molemmat esittivät loppupäätelminään tuolloin, että kuntaliitosta kannattaisi lähteä jatkovalmistelemaan. Kunnissa ei kuitenkaan ollut tuolloin valmiutta jatkaa prosessia, saa nähdä kuinka käy nyt…
Hausjärven kunnanvaltuusto on liki yksimielisesti linjannut useassakin yhteydessä tavoitteekseen pitää kunta jatkossakin itsenäisenä. Tämän strategisen linjauksen toteuttamiseksi olemme tehneet kovasti työtä mm. pitämällä kunnan talouden tasapainoisena. Tämä taas on näkynyt niin käyttötaloutta kuin investointeja ja tulevaa lainanottoa koskevissa päätöksissä. Jatkossa on talouden yleinen kehitys ja erityisesti terveyden- ja sairaanhoidon suuret kustannusten nousupaineet uhkaavat haastaa kuntatalouden tasapainon.
Verotulojen arvioidaan kasvavan koko kuntakentällä lähivuosina vajaat 3 % vuodessa. Tiukasta taloudenpidosta huolimatta Hausjärven kunnan toimintamenojen kasvu viime vuonna oli noin 6 % (aamun lehden mukaan Hyvinkäällä menokasvu oli samansuuruinen). Jokainen varmasti ymmärtää omaan taloudenpitoonsa vertaamalla, että huonosti käy, jos pidemmän aikaa menojen kasvu ylittää selvästi tulojen kasvun. Itse pelkään, että tuo verotulojen kasvuennuste saattaa olla liian optimistinen – vallankin, jos koko euroalueen talousongelmia ei saada pysyvällä tavalla ratkaistuksi.
Terveyden- ja sairaanhoidon menojen suurille kasvupaineille on useita syitä. Yksi niistä on lääketieteen huima kehittyminen. Nykyisin voidaan hoitaa monia sairauksia, joihin ei ennen ollut parannuskeinoja. Monet uusista lääkkeistä ja hoitomuodoista ovat kuitenkin sangen kalliita. Yksittäisen potilaan hoidon kustannukset voivat nousta useisiin kymmeniin tuhansiin, jopa joissakin tapauksessa useisiin satoihin tuhansiin euroihin. Jokainen meistä varmasti hädän hetkellä toivoo itselleen ja rakkailleen parantavaa tai elämää yllä pitävää hoitoa maksoipa se mitä tahansa. Uskon kuitenkin, että jatkossa meidän on mietittävä, mikä on järkevin ja tarkoituksenmukaisin tapa rahoittaa nämä kalliit hoidot. Onko se nykymalli, jossa sairaanhoito on kunkin oman kotikunnan vastuulla vai onko se jokin muu malli.
Toinen terveyden- ja sairaanhoidon kustannuksia nostava seikka on väestön ikääntyminen. Taas ensin se positiivinen puoli. Toki on hienoa, että me suomalaiset elämme aikaisempaa vanhemmiksi ja pysymme myös aiempaa pidempään terveinä ja hyväkuntoisina. Mutta hyvän asian kääntöpuolena on se, että ehdimme pitkän elämämme aikana sairastua moniin sellaisiin sairauksiin, joihin aiemmat sukupolvet eivät ehtineet sairastua, he kun kuolivat nuorempina.
Itse uskon, että terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla on vielä kolmas tulevaisuudessa merkittävästi kustannuksia nostattava seikka. Sitä voi pitää jopa jonkinlaisena aikapommina. Kyse on viime vuonna säädetystä potilaan oikeudesta valita hoitopaikkansa. Tämä hoitopaikan vapaan valinnan oikeus tulee nykysäädösten mukaan täysimääräisenä voimaan vuonna 2014. Ajatus tässäkin on todella hieno. Jos oman sairaanhoitopiirin leikkaustoiminnassa on pitkät jonot tai minulle muutoin on tarkoituksenmukaisempaa käydä leikkauksessa Helsingissä, voin jatkossa hoidattaa vaivani siellä. Mikäli suomalaiset vuoden 2014 jälkeen alkavat suuressa määrin käyttää valintaoikeutta hyväkseen, aiheutuu tästä uudistuksesta todella suuria toiminnallisia ja taloudellisia ongelmia. Se nimittäin väistämättä tulee aiheuttamaan toisaalla tarvetta hankkia lisää henkilöstöä ja muita resursseja ja toisaalla taas olemassa olevien resurssien vajaakäyttöön. Siihen meillä ei ole varaa.
Ehdotettua kuntarakenneuudistusta on tarjottu lääkkeeksi niin kuntatalouden ongelmiin kuin tuleviin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiinkin. Kunnat ottavat seuraavien parin kuukauden aikana kantaa ehdotuksiin ja antavat niistä omat lausuntonsa. Omalta osaltani pyrin suunnittelemaan lausunnonantoprosessin niin, että Hausjärven kunnanvaltuustolla on mahdollisuus useaan eri otteeseen keskustella tästä kiinnostavasta ja tärkeästä asiasta.