Journalistiikan dosentti Olli Seuri Hausjärvellä: Pohjoinen teoria valistuneesta portinvartijuudesta suojelee toimivaa demokratiaa

Äiti ei ole katsonut isää silmiin kahteen vuoteen. Pariskunnan keskustelu on yhden sanan murahduksia, joilla hoidetaan vain välttämättömät asiat. Lapset linnoittautuvat huoneisiinsa ja pakenevat kurjuutta pelin ja somen maailmaan. Miten perhe toimii? Huonosti. Ovatko ihmiset siinä onnellisia? Eivät.
Yhteiskunta on kuin perhe. Jos kaikki uskaltavat ja haluavat puhua, homma toimii. Ilmi tulleille epäkohdille todennäköisesti tehdään jotain ja kaikki tulevat taas piirun verran tyytyväisemmiksi.

Portinvartija valitsee puheenaiheet

Yhteiskunta on perhettä huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus, jossa eri ryhmillä on erilaisia pyrkimyksiä. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa valtaan noustaan kansan keskuudesta. Ehdokkaista tiedetään vapaan tiedonvälityksen oloissa paljon, myös sellaista, mitä he eivät itse kampanjoissaan kerro.
Kansanvaltainen vuoropuhelu on muuttunut internetin aikakaudella paljon. Portinvartija on tiedonvälityksessä henkilö tai taho, joka päättää mikä tieto löytää kansalaiset. Vartioidun portin voi nähdä myös tietoisesti valittuna kehyksenä sille, millaisena maailma halutaan sen läpi katsoville näyttää.
Ennen internetiä portinvartijoita olivat lehtien, radion ja tv:n päätoimittajat. Vielä 1980-luvulla he onnistuivat esimerkiksi pimittämään kansalta presidentti Urho Kekkosen heikentyneen terveydentilan. Tällä hetkellä tuntuu, ettei portinvartijoita ole lainkaan. Vaikuttaa siltä, että kuka tahansa voi julkaista internetissä mitä tahansa. Niin tietysti myös tapahtuu.

Uuden ajan portinvartijat

Laajan keskustelun aiheeksi nousee kuitenkin vain harva asia. Tähän vaikuttavat uuden ajan portinvartijat, joista osa on vieläkin tiedonvälityksen ammattilaisia ja tietoa tuottavia instituutioita. Tärkeimpiä keskustelun suunnannäyttäjiä ovat nyt hakukoneet, alustayritykset ja niiden algoritmit. Lisäksi portinvartijan pukuun on sonnustautunut kirjava joukko muitakin vaikuttajia, joilla on tarpeeksi suuri joukko seuraajia sosiaalisessa mediassa. Näitä voivat olla johtajat, kauppiaat, tutkijat, poliitikot, taiteilijat tai vaikka tavallista räväkämmät kaunottaret.
Olli Seuri on paitsi Yleisradion toimittaja ja tuottaja, myös journalistiikasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori ja dosentti. Hän piti lokakuussa 2023 Hausjärvellä luennon yhteiskunnallisen vuoropuhelun merkityksestä. Luento oli osa Ratamo-kirjastojen demokratiahanketta. Tämä juttu kertoo lyhennetyn version hänen luennostaan mutta sisältää myös tekstin toimittajan tulkintoja.

Yleisöstä sisällöntuottajaksi 40 vuodessa

Viestintä on liimaa, joka pitää ihmisyhteisön koossa. Muinoin elimme heimoissa, joissa jokaisen ryhmän jäsenen on mahdollista puhua kaikkien toisten heimon jäsenten kanssa. Yhteisöjen laajentuessa henkilökohtainen vuorovaikutus kaikkien kesken ei ole enää mahdollista. Alettiin tarvita ensin viestien välittäjiä, myöhemmin joukkoviestintää. Tapahtui internetiin verrattava yhteiskunnallinen murros. Yksinkertaistaen voi sanoa, että kirjapainotaito ja puolueiden ympärille perustetut sanomalehdet synnyttivät ajatuksen kansallisvaltioista.
Viestinnän murros omana aikanamme on ollut vielä tätäkin hurjempi. Otetaan esimerkiksi Suomen kansa.
– Vielä minun lapsuudessani olimme kahden tv-kanavan yleisöä. Nyt jokainen voi olla oman älypuhelimensa ansiosta sisällöntuottaja, Seuri sanoo.
Viestinnän teknologian kehityksessä uusi rakentuu aina vanhan päälle ja joukkoviestinnän muodot soljuvat yhteen. Esimerkiksi arvostetussa sanomalehti New York Timesissa ajatellaan, että heidän uusi etusivunsa on The Daily, radion perinteestä ammentava podcast, ladattavissa oleva puheohjelma.

Algoritmi valikoi puolestamme

Informaatiota on tänä päivänä tarjolla periaatteessa rajattomasti, koska internetin julkaisutila vaikuttaa äärettömältä. Miten ihmiset rajallisella huomiokyvyllään tässä tulvassa pärjäävät? Mitä viestin lähettäjän pitää tehdä, jotta hän tavoittaa juuri meidät? Suoritamme itse valikointia ja lisäksi sitä tekevät puolestamme sähköisten alustojen algoritmit. Tässä tullaan mediasta tuttuun ongelmaan: todellisuutemme eriytyvät ja elämme omassa kuplassamme kykenemättä ymmärtämään toisten ihmisten todellisuutta. Kuplia synnyttävät alustat elävät mainoksista. Älypuhelimiaan selaavat ihmiset on pyrittävä pitämään palvelussa, alustalla mahdollisimman pitkään, jotta heille voidaan näyttää mahdollisimman paljon mainoksia. Alustoilla on erilaisten peukutusten ja sävyjä ilmaisevien emojien myötä vahva yhteys ihmisten tunteisiin. Vihapuheen lietsonta on somealustoilla helppoa ja tunteita herättävä sisältö taas koukuttaa.
– Facebook on myöntänyt, että se mahdollisti väkivallan lietsonnan Myanmarin vähemmistökansaa kohtaan, Seuri huomauttaa.

Demokratia perustuu vuorovaikutukselle

Kaksi portinvartijaa on ollut edustukselliselle demokratialle tärkeitä 1800-luvulta saakka: poliittiset puolueet ja uutismedia. Ne ovat mahdollistaneet ihmisten tavoittamisen samalla tavalla kuin tiet ja posti. Demokratia perustuu vuorovaikutukselle.
– Valtaa käytetään poliittisten instituutioiden kautta. Poliitikot ovat saatavilla, kuuntelevat ja ovat kiinnostuneita äänestäjistä, Seuri sanoo.
Siinä missä media saa oikeutuksensa yleisöltä, poliitikot saavat asemansa kansalaisilta. Nämä instituutiot ovat edelleen terveen yhteiskunnan tukipilareita mutta Seurin mukaan niiden pitää uudistua ja pystyä osoittamaan merkityksensä ihmisten arjessa.
– Niiden on pystyttävä kertomaan ydintehtävänsä hyväksyttävästi ja selkeästi. Siten ne pystyvät pitämään tehtävistään kiinni, Seuri sanoo.

Internet ei ole sama kaikille

Freedom House on yhdysvaltalainen demokratian ja vapauden puolesta työskentelevä järjestö. Sen tuoreimpien listausten mukaan maailman väestöstä vain viidennes asuu maissa, joita voi pitää vapaina. Yhä useammat maat ovat vain osittain vapaita. Vapauden menetys näissä maissa tarkoittaa rajoituksia kansalaisten poliittisiin oikeuksiin ja kansalaisvapauksiin.
Monia maita on pitkään hallittu autoritarismin menetelmin. Yksittäisen johtajan tai eliittiryhmän hallintaan on alkanut luisua myös uusia maita, jopa Euroopassa.
Myös internetin tulevaisuus vapaana ja avoimena on Seurin mukaan haastettu.
– Kiinalainen tai iranilainen internet tuottaa merkittävässä määrin erilaisen kuvan todellisuudesta kuin eurooppalainen internet, hän sanoo.

Pohjoismaissa lehdistön- ja sananvapaus vahvoja

Olli Seuri on kirjoittanut yhdessä Hannu-Pekka Ikäheimon kanssa vastikään kirjan nimeltä Portinvartijat — Kamppailu tiedon vapaudesta (Teos 2023). Siinä kaksikko lanseeraa käsitteen ”Pohjoinen teoria valistuneesta portinvartijuudesta” ja pitää sitä kansalaisten viestinnällisten oikeuksien ja demokratian parhaana puolustuksena.
– Pohjoismaiset vahvuudet erottuvat kansainvälisessä vertailussa, Seuri sanoo.
Pohjoismaiselle mediajärjestelmälle ominaisia piirteitä ovat median laaja tavoittavuus, poliittinen sitoutumattomuus, toimittajakunnan ammattimaisuus ja laaja julkisen palvelun tiedonvälitys eli vahva yleisradioyhtiö.
– Pohjoismaat sijoittuvat korkealle sekä lehdistönvapautta että sananvapautta koskevissa vertailuissa, Seuri sanoo.

Mitä meidän tulisi tehdä?

Ensinnäkin perinteisesti vahvat portinvartijamme kannattaa pitää vahvoina. Uutismedioita tarvitaan turvaamaan kansalaisten pääsy luotettavan ja laadukkaan tiedonvälityksen pariin.
– Pohjoismaissa yleisradioyhtiöitten rooli on keskeisen tärkeä mutta yhtä lailla tärkeä on myös kaupallinen media. Maikkarin kaatuminen ei ole kokonaisuuden kannalta hyvä asia, Seuri sanoo.
Omaa demokratiaa edistävää infrastruktuuriamme on vahvistettava. Digisovellukset on valjastettava myös demokratian palvelukseen eikä vain myyntiin, huomion kalasteluun.
– Euroopalla on hyvät lähtökohdat ottaa tässä suunnannäyttäjän rooli. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millaiset muskelit EU:lla on vaikkapa Elon Muskia vastaan, Seuri miettii.
Meidän tulee myös tukea yksilön valmiuksia toimia itse omana portinvartijanaan. Somen toiminnan logiikan ymmärtäminen on kansalaistaito.
– Ei riitä, että erottaa totuuden valheesta. Pitää ymmärtää miten teknologia toimii ja miten oma toiminta vaikuttaa osana viestintäympäristöä.

Tekoälyn haasteita mietittävä kiireesti

Pohjoismaissa meidän tulisi etenkin suojella oikeuttamme vapauteen ja sananvapauteen sananvastuuta unohtamatta.
Maailman digijättien sisältösyynäyksen eli moderoinnin Seuri näkee kahdella tavalla huonona, koska hyvin suuri osuus siitä tehdään automatisoidusti.
– Moderointia tehdään joko liikaa heppoisin perustein tai sitten sitä ei tehdä tarpeeksi, hän sanoo.
Seurin mukaan tarvitaan panostuksia sellaiseen sisältömoderointiin, joka tehdään pohjoismaisesta arvopohjasta käsin.
Pohjoismaisen äänen vahvistaminen digimaailman demokratiakeskustelussa on tärkeää siksi, että meillä Pohjoismaissa on ainutlaatuinen järjestelmä ja mediaympäristö suojeltavana.
– Juuri nyt on aika luoda yhteistä visiota siitä, miten vastaamme tekoälyn mukanaan tuomiin haasteisiin, Seuri muistuttaa.

Teksti ja kuvat: Anu Ylimäki